Miksi lähteä vieraille maille? Onko se muu maa mustikka, oma maa mansikka? Omassa tapauksessamme olemme lähdössä, koska se sattui olemaan mahdollista. Muun muassa.

Muuttaminen pois Suomesta jonnekin muualle Eurooppaan on jostain syystä viehättänyt minua jo vuosikausia. Muistan kirjoitelleeni jo vuosia sitten ansioluetteloihin tulevaisuuden kohdalle, että näen itseni jossain Etelä-Euroopassa ja opiskelevani jotain romaanista kieltä. Joopa joo. Hyvä kun osaan edes suomea.

Henkilökohtaisesti kaksi edellistä talvea (2009 & 2010) Suomessa on tuntunut rankalta. Lunta tuli vuosikymmenten edestä. Pienten lasten kanssa tarpominen lumihangessa pikkukärryillä julkisen liikenteen (kiitos VR!) varassa oli vain jotain kamalaa. Ainakin siis vaimon mukaan. Lapset onneksi kasvavat, joten elämä alkoi helpottaa. Kunnes kesällä suureksi yllätykseksi huomasimme saavamme jälleen perheenlisäystä!

Kolme lasta, talvi ja julkinen liikenne ei oikein sovi kunnolla yhteen. Varmasti on paljon ihmisiä, joilta se onnistuu loistavasti. Jotkut ihmiset ovat talvi-ihmisiä. Itse en ole koskaan ollut sellainen.

Vaimoni vanhemmat alkavat myös olla eläkeiässä. Muuttamalla Espanjaan on mahdollista saada paljon synergiaetuja, kuten läsnä olevat isovanhemmat. Käsittääkseni Espanjassa on myös erityinen pykälä, joka sallii eläkeikäisten ostavan maasta asuntoja ja muuttavan sinne asumaan pysyvästi ulkomailta. Suomessa vastaava ei onnistu, eli eläkeikäiset mummot ja papat potkitaan pois viimeistään kolmen kuukauden kuluttua. Lapsille on jotenkin tyhmää selittää, että kyllähän ukki ja mummi mielellään olisivat kylässä, mutta kun täällä on vähän sellaisia lakeja mitä pitäisi noudattaa, tai tuhma poliisisetä tulee ja vie vankilaan. (No, lakejahan siis pitää noudattaa, mutta miksi ukki ja mummi joutuu vankilaan?)

Asuminen vieraassa maassa ei varmasti ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Uudet tavat, byrokratia, vieras kieli. Varmasti vie oman aikansa, ennenkuin uuteen tottuu. Ehkä koti-ikäväkin pääsee yllättämään joskus? Riittääkö rahat? Onko siellä varmasti turvallista? Onko naapurit täysijärkisiä? Ovatko naapurit edes ihmisiä? Nehän näyttääkin erilaiselta. Paljon kysymyksiä…

Mutta sielläkin asuu vain normaaleja ihmisiä, jotka elävät elämäänsä kuten me täällä. Ehkä erilaisissa oloissa, mutta kuitenkin yrittävät tulla toimeen parhaansa mukaan.

Odotukseni on, että uuden perheenjäsenen kanssa pari ensimmäistä vuotta tulee sujumaan helpommin kuin aiemmin. Pelkkä sään muutos helpottaa. Kunhan kevät koittaa, ei tarvitse pukea lapsille ziljoonaa vaatekertaa, vaan ne voivat juosta suoraan ulos t-paidassa ja sandaaleissa. Ehkä niillä on housutkin jalassa. Pesukoneenkaan ei tarvitse enää vinkua armoa jauhaessaan kuraisia talvivaatteita illasta aamuun.

Tämän blogin tarkoituksena on kertoa omakohtaisia kokemuksia perheemme muutosta Espanjaan ja elämästä siellä. Blogi toimii tavallaan päiväkirjanani ja tarkoituksenani on dokumentoida ensimmäisen vuoden tapahtumia itselleni, läheisilleni ja miksei muillekin, jotka ovat kiinnostuneet muutosta toiseen maahan. Tavoitteenani on kirjoittaa kerran viikossa erilaisista päivittäisistä asioista, joita eteen on tullut ja jotka on pitänyt saada jollain tavoin ratkaistua.

Vielä täällä on kuitenkin vain vähän asiaa. Jos halajat Espanjaan nopeasti, niin hyvä ensisijainen tietolähde siihen on espanja.org, josta itsekin olen lukenut muiden kokemuksia.

Vuoden vaihteesta lähtien armas kotimaamme jää taakse ainakin väliaikaisesti. Alustava suunnitelmamme on katsoa ainakin pari vuotta elämänmenoa eteläisessä Euroopassa ja miettiä tilannetta sitten uudestaan. Itseni lisäksi mukaan lähtee vaimo ja kaksi lasta. Kolmas lapsemme tulee syntymään Espanjassa.

Tulevaisuus on mielenkiintoinen ja jännittävä, mutta ennenkaikea avoin!